Johdanto

Kirjoittajasta: Dr. Thorsten Heedt on psykoterapiaan erikoistunut lääkäri, joka keskittyy posttraumaattisten sairauksien hoitoon.

Kaikilla addiktioilla on yhteisiä tekijöitä riippumatta siitä, onko riippuvuuden kohde alkoholi, huumeet, nikotiini tai uhkapeli.

• Riippuvuuden aiheuttavaa "huumetta" kulutetaan pakkomielteenomaisesti, vaikka sillä ei saavutettaisikaan hyvänolon tunnetta.
• Asioiden hallinta katoaa asteittain.
• "Huumetta" käytetään todellisuudesta pakenemiseen.
• Riippuvuus jatkuu siitä huolimatta, että se on aiheuttanut useita kielteisiä seurauksia tai terveydellisiä haittoja.

Tässä artikkelissa käsittelen peliriippuvuutta ja sen syitä. Kerron, miten voit itse määritellä, kärsitkö peliriippuvuudesta. Lopuksi neuvon, mistä voit tarvittaessa hakea apua.

Peliriippuvuus

Patologinen pelaaminen listataan kansainvälisessä tautiluokitusjärjestelmässä (ICD-10) "epänormaaliksi käyttäytymiseksi tai häiriöksi impulssien kontrolloinnissa". Se määritellään seuraavalla tavalla.

"Toimintahäiriöön kuuluu toistuva ja jatkuva uhkapelaaminen, joka hallitsee potilaan elämää. Se vahingoittaa hänen sosiaalisia, ammatillisia ja perheeseen liittyviä arvojaan ja sitoumuksiaan."

Patologiset pelaajat ja pelimaniasta kärsivät maaniset potilaat jaotellaan eri ryhmiin. Maanisuus on oma sairautensa, johon liittyy korkea viretaso, kiihtynyt ajatustoiminta ja kohonnut itsetunto. Peliriippuvuudesta erotetaan myös persoonallisuushäiriöstä johtuva riippuvuus, johon liittyy sosiaalisten velvoitteiden laiminlyönti ja kanssaihmisten tunteiden kylmä sivuuttaminen. Jälkimmäistä tavataan usein vankiloissa.

Patologista pelaamista luonnehtii jatkuva, toistuva ja lisääntyvä pelaaminen. Pelaaminen jatkuu huolimatta negatiivisista henkilökohtaisista ja sosiaalisista vaikutuksista, kuten velkaantuminen, perheen hajoaminen tai urakehityksen katkeaminen.

Ennen kuin potilaan voidaan sanoa kärsivän patologisesta pelaamisesta, hänellä on oltava takanaan vähintään kaksi patologisen pelaamisen jaksoa viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Uhkapelureiden vääristyneet ajatusmallit mainitaan myös toisessa laajalti käytetyssä tautiluokituksessa DSM-IV:ssä:

• rahan korostunut merkitys uhkapelureille,
• kilpailuun liittyvät ajatusmallit,
• levottomuus,
• korostunut sosiaalisen hyväksynnän tarve,
• taipumus työmaniaan ja
• usein esiintyvät psykosomaattiset stressioireet.

Riippuvuuden kehittyminen

Taustalla olevia ongelmia

Peliriippuvuuden synty on monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat monet tekijät. Niistä tärkeimmät ovat:

• häiriöt itsetunnossa (narsismi),
• häiriöt ihmissuhteissa ja
• epäsäännöllinen viretila.

Häiriöt itsetunnossa
Vakavat, piilevät itsetunto-ongelmat ovat erityisen merkittäviä, jos "itse" kuvataan tyhjäksi tai ei miksikään. Lapsuudessa syvään juurtuneet alemmuudentunteet kompensoidaan suuruudenhulluilla kuvitelmilla omasta ainutlaatuisuudesta.

Ensimmäiset voitot vahvistavat egoa ja antavat ymmärtää, että pelaaja olisi jotenkin erikoislaatuinen. Alussa tulee yleensä jokin suuri ja nopea voitto, joka avaa portin mielikuvitusmaailmaan.

Häiriöt ihmissuhteissa
Englantilainen kehityspsykologi John Bowlby loi 60-luvulla kiintymyssuhdeteorian. Teorian mukaan äidin erilaiset tavat huomioida lastaan vaikuttavat tähän suuresti.

Turvattomassa tai välttelevässä kiintymyssuhteessa elävät lapset ovat epävarmoja siitä, onko heidän kiintymyshahmonsa joka hetki läsnä. Toistuvasti laiminlyödyt lapset eivät usko, että heidän toiveisiinsa vastataan. Tämän tyypin lapset ovat yleisesti alttiimpia mielenhäiriöille kuin turvallisessa kiintymyssuhteessa kasvaneet lapset.

Myös pelaajien taustalta löytyy usein turvattomuutta tai välttelyä. Monilla on rikkonainen kotitausta ja erityisesti huonot välit isän kanssa. Jotkut peliriippuvaiset ovat joutuneet myös hyväksikäytön uhriksi varhaislapsuudessaan.

Epäsäännöllinen viretila
Kyvyttömyys säädellä sisäisiä paineita ja jännitystä johtaa levottomuuteen. Alussa pelimotivaationa on menestyksen ja voittojen tavoittelu, tylsyyden karttaminen tai negatiivisten tunteiden käsittely esimerkiksi avioeron jälkeen. Pelaaja ajautuu asteittain noidankehään, jonka uhreja ovat lopulta kaikki pelaajan elämänalueet.

Pelatessaan peliriippuvainen kokee mielihyvää ja jännitystä. Pelaajalla saattaa olla peliin liittyviä taikauskoja. Hän vaipuu yhä enenevässä määrin voimantunteen ja voittojen värittämään fantasiamaailmaan. Hän vieraantuu ympäristöstään ja vaipuu yksinäisyyteen. Ajatusmallit alkavat vääristyä, ja lopulta pelaamisesta tulee elämän pääsisältö. Tällainen kehitys johtaa fyysiseen, henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen rappioon.

Peliriippuvaisen tunnistaa kyvyttömyydestä kontrolloida impulsseja. Hän ei voi vastustaa pelaamiseen johtavia yllykkeitä. Samaa käyttäytymistä havaitaan alkoholisteilla, jotka sortuvat juomaan hoitojaksojen jälkeen. Monista negatiivisista seurauksista huolimatta tarve purkaa paineita pelaamalla vain voimistuu.

Asialle löytyy neurologinen tausta. Aivojen palkitsemisjärjestelmä on kroonisesti ylirasittunut, mikä johtaa vastasäätelyyn. Suojautuakseen ylikuumenemiselta aivot lakkaavat reagoimasta yhtä voimakkaasti ärsykkeisiin. Tapahtuu neurologista adaptaatiota. Halutun jännityksen saamiseksi pelin panoksia on nostettava. Pelitilanteista kaikkein pahin tässä mielessä on showdown.

Vääristyneet ajatusmallit

Vääristyneet ja järjettömät ajatusmallit ovat tyypillisiä peliriippuvaisille.

• Harhakuva vallasta

  Taustalta löytyy oletus, jonka mukaan pelaajalla on enemmän omaa vaikutusvaltaa tulokseen kuin asianlaita objektiivisesti on. Pelaaja väittää, että voitot ovat hänen omien kykyjensä ansiota ja tappiot johtuvat epäonnesta.

• Monte Carlo -vaikutus ("uhkapelurin harhakuvitelma")
  

  Menneistä tapahtumista voi päätellä tulevien tapahtumien todennäköisyyden. (Esimerkiksi jos ruletissa tulee kolme mustaa peräkkäin, niin punainen tulee harhakuvitelman mukaan suuremmalla todennäköisyydellä.)

• Voittotodennäköisyyden tulkitseminen väärin
  

  Pelaaja yliarvioi epärealistisesti voitonmahdollisuutensa. Esimerkiksi arpajaisissa ostaja häviää 98 prosenttia yksittäisistä sijoituksistaan.

• Läheltä piti -tilanteet ("kognitiivinen pettymys ja melkein voittaminen")
  

  Tilanne ilmenee esimerkiksi peliautomaateissa, joissa voittoon vaaditaan kolme samaa kuvaa. Jos pelaaja osuu vain kahteen, hän ajattelee, että pelaamista on jatkettava, koska voitto oli jo niin lähellä.

• Ansa
  

  Väärillä päätöksillä oikeutetaan edelliset sijoitukset. "Ok. Olen varmaan häviämässä, mutta katson riverin silti, koska maksoin turnillakin."

Pelaamisen aikana syntyy todistetusti usein kieroutuneita ajatusmalleja.

Riskiryhmät

Useimmat peliongelmasta kärsivät ihmiset ovat noin 30-vuotiaita suurissa kaupungeissa yksin asuvia miehiä. Riippuvuuden siemen kylvetään jo nuoruudessa. Naiset kuitenkin sairastuvat yleensä elämänsä puolivälissä. Hoitoon päätyessään peliriippuvaiset ovat yleensä jo syvästi velkaantuneita ja vaarassa tehdä itsemurhan. Usein he ovat myös rikkoneet lakia saadakseen rahaa pelaamiseen. Suuri osa (noin kolmannes) kärsii myös jostakin fyysisestä riippuvuudesta, kuten alkoholismista tai narkomaniasta.

Noin 2-3 prosentilla kansasta on peliongelmia ja noin prosentti kärsii niin kutsutusta poikkeavasta pelikäyttäytymisestä. Pelien tarjonnan (esimerkiksi peliautomaatit tuhatta asukasta kohden) ja patologisten pelaajien määrän välillä on havaittu yhteys.

Alkusysäyksenä riippuvuudelle voivat toimia kokemukset isoista voitoista. Muita syitä voivat olla ikävät elämänkokemukset, kuten ongelmat parisuhteessa tai työpaikalla, ero tai puolison raskaus.

Korkea sairastavuus (muiden tautien ilmeneminen samanaikaisesti) on silmiinpistävää. Esimerkiksi jopa 50 prosentilla kaikista peliriippuvaisista ilmenee masennusoireita.

25 prosenttia hoitoon hakeutuvista on yrittänyt itsemurhaa kerran. Erityisen huomiota herättävää on se, että hoidetuista pelureista yli 90 prosentilla on persoonallisuushäiriöitä. Persoonallisuushäiriöön liittyy jatkuvia vääristyneitä ajatusmalleja, jotka alkavat lapsuudessa tai murrosiässä. Ne aiheuttavat pahoja ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Narsismia esiintyy erityisen usein. Siinä paisutellaan omaa tärkeyttä. Monet potilaat esimerkiksi liioittelevat omia saavutuksiaan ja lahjojaan. He uppoutuvat itseensä, fantasioihinsa voimasta, menestyksestä, kauneudesta ja ihanteellisesta rakkaudesta. He pitävät itseään erityisen ainutlaatuisina ja kaipaavat jatkuvasti ylenpalttista ihailua.

Narsismia on vaikea hoitaa, sillä potilas ei useinkaan anna terapeutille arvoa. Hän saattaa lopettaa hoidon, jos ei saa terapeutilta vahvistusta suuruudelleen.

Vaikutukset

Peliriippuvuus vaikuttaa tyypillisesti kaikkiin elämän osa-alueisiin. Lopulta sairastuneilla on rajalliset mahdollisuudet säädellä omaa toimintaansa.

Toiminnan dynamiikka tulee näkyviin, kun ihmiset yrittävät voittaa tappioitaan takaisin pelaamalla suuremmilla panoksilla. Pokerissa on tällöin kyse tiltistä.

Sosiaalinen eristäytyneisyys lisääntyy pikku hiljaa. Pelaaja alkaa tuntea häpeää ja syyllisyyttä, jolloin hän salailee pelaamistaan. Elämäntyyli muokkautuu pelureille tyypilliseksi. Tarpeet on tyydytettävä heti. Seurauksena saattaa olla rikollisia keinoja pelirahan hankkimiseksi.

Lopulta pelaajien talous saattaa tuhoutua. He kadottavat perheensä tuen ja työpaikkansa. Psykiatrin vastaanotto saattaa tulla tutuksi itsemurhayritysten takia. Jotkut päätyvät rikollisiksi.

Jatkuvan pelaamisen seuraukset voivat näkyä myös fyysisellä tasolla. Oireita voivat olla muun muassa mahahaava, päänsärky tai sydänkohtaus.

Olenko minä peliriippuvainen?

On olemassa erilaisia kyselylomakkeita ja testaustapoja, joilla peliongelman olemassaoloa voidaan tutkia. Patologinen pelaaminen erotetaan testaamalla muista pelaamisen muodoista, kuten sosiaalisesta ja ammattimaisesta pelaamisesta. Muita ovat esimerkiksi maanisen kauden aikainen pelaaminen, epäsosiaaliseen persoonallisuuteen tai patologiseen tietokoneen käyttöön liittyvä pelaaminen (pelit, chattaily ja surffailu).

Maailman käytetyin asteikko on SOGS (South Oaks Gambling Screen). Muitakin testimenetelmiä on runsaasti. Kaikkien tavoite on sama: sen testaaminen, pystytkö hallitsemaan pelihimoasi ja lopettaa pelaamisen, jos kohtaat negatiivisia seurauksia, kuten väsymystä. Samalla tutkitaan edellä mainitut narsistiset häiriöt sekä onko pelaajalla velkaa tai muita ongelmia ja onko henkilö valmis rikollisiin toimiin saadakseen rahaa pelaamiseen.

Testaa itsesi

Tee alla oleva testi selvittääksesi, oletko sinä peliriippuvainen. Testi koostuu 19 kysymyksestä, joihin vastataan kyllä tai ei. Jos vastaat kyllä enemmän kuin seitsemään kysymykseen, peliriippuvuus saattaa olla sinulle ongelma.

1. Oletko koskaan pelannut, kunnes olet hävinnyt kaikki rahasi?

2. Oletko koskaan lainannut rahaa pelaamiseen?

3. Oletko joskus ottanut pankkilainan tai vastaavan pelivelkojen vuoksi tai pelataksesi lisää?

4. Ylitätkö pelatessasi jatkuvasti itselle asettamasi aika- ja tappiorajan?

5. Oletko harkinnut rahan hankkimista laittomin keinoin?

6. Ajatteletko pelaamista paljon?

7. Oletko joskus varastanut rahaa pelaamista varten?

8. Onko sinun vaikea keskittyä muihin asioihin kuin pelaamiseen?

9. Oletko hermostunut ja aggressiivinen, jos et pääse pelaamaan?

10. Tuntuuko tavallinen elämä tylsältä pelaamiseen verrattuna?

11. Onko kiinnostuksesi sosiaaliseen elämään vähentynyt?

12. Pelaatko voittaaksesi tappiot takaisin?

13. Salaatko perheeltäsi peliin käyttämäsi summat ja tappiot?

14. Podetko usein huonoa omaatuntoa pelaamisen jälkeen?

15. Oletko joskus jatkanut pelaamista, vaikka olet tiennyt sen vahingoittavan itseäsi tai muita?

16. Oletko pelannut kohentaaksesi omaa mielialaasi tai välttääksesi ongelmia?

17. Onko pelaaminen synnyttänyt riitoja tai kiistoja perheessäsi?

18. Oletko jättänyt menemättä kouluun tai töihin, jotta voisit pelata?

19. Oletko ajatellut tai yrittänyt tehdä itsemurhan peliongelmasi takia?

Hoito

Aluksi on selvitettävä asiantuntijan kanssa, onko kyse sairaalloisesta pelaamisesta.

Asiantuntijan kanssa päätetään siitä, meneekö potilas hoitolaitokseen vai aloitetaanko avohoito. Jos potilaalla on vielä sosiaalisia kontakteja eikä riippuvuus ole kehittynyt pitkälle, riittää vierailu neuvonnassa tai psykoterapeutilla.

Jos riippuvuus on edennyt pitkälle, on päätettävä, otetaanko potilas psykosomaattiseen erityislaitokseen tai vieroitusklinikalle. Jos peliongelman psykososiaaliset seuraukset eivät ole vakavia tai pelikäyttäytyminen on johtunut tietystä stressitilanteesta (kuten ero, työpaikan menetys), kannattaa hakeutua neuvontaan psykosomaattiseen hoitoon erikoistuvaan laitokseen.

Pitkälle edenneissä tapauksissa pitäisi valita vieroitusklinikka. Jos samaan aikaan ilmenee jokin muu riippuvuus, esimerkiksi huumeiden väärinkäyttö, pitäisi potilas samalla vieroittaa myös siitä.

Yleensä terapiassa tehdään sopimus pelaamattomuudesta. Useinkaan pelaamisen vähentäminen ei ole riittävä keino. Täysi pelaamattomuus paljastaa taustalla piilevän ongelman eli riippuvuuden alkuperäisen syyn hyvinkin selvästi.

Kaikissa tapauksissa on tärkeää löytää pelikäyttäytymisen taustalla oleva todellinen syy. Sen jälkeen puhutaan ajattelumallien muuttamisesta. Hoidon aikana on luotava suunnitelma repsahdusten välttämiseksi. Kaikki pelaajan ongelmat on käytävä läpi esimerkiksi ryhmäterapiassa.

Erityisen tärkeää on myös korostaa velkaongelmaa, jotta pystytään luomaan ohjelma velasta selviämiseen. Tätä ongelmaa ei pidä sivuuttaa. Sukulaiset on otettava mukaan käsittelyyn, sillä yleensä he vain vahvistavat patologista pelaamista hyväksymällä velan.

Mistä apua?

Suomessa toimiva Peluuri on valtakunnallinen puhelinpalvelu peliongelmaisille ja heidän läheisilleen.

Voit soittaa auttavaan puhelimeen arkisin kello 12-18:

0800 100 101

Puhelut ovat maksuttomia.

Peluuriin voi soittaa nimettömänä. Myös läheisesi voivat soittaa sinne.